Kotihoidon riittävyys ikääntyneiden palvelutarpeeseen nähden

Arvioinnin tavoite

Arvioinnin pääkysymyksenä oli, toteuttaako kaupunki ikääntyneiden palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelmien laadinnan riittävän usein siten, että kotihoidon palveluilla voidaan vastata kotona asuvan ikääntyneen kulloiseenkin palvelutarpeeseen. Tämän lisäksi tarkasteltiin moniammatilliseen yhteistyöhön, kotihoidon tasa-arvoiseen saatavuuteen ja laatuun liittyviä kysymyksiä.

Johtopäätökset

Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden seuranta toteutuu hyvin ja kotipalvelua saa joustavasti tarpeen mukaan. Muiden kotona asuvien ikääntyneiden osalta tilanteen ei koeta olevan yhtä hyvä. Ikääntyneiden moniammatillista arviointia ja yhteistyötä ammattiryhmien välillä tehdään aiempia vuosia enemmän. Työntekijäkyselyn perusteella voidaan todeta, että palveluita pystytään tarjoamaan suhteellisen tasa-arvoisesti riippumatta asiakkaan asuinalueesta, taloudellisesta asemasta, kielestä tai kulttuurista. Suurin osa kotihoidon työntekijöistä näki kuitenkin laadun puutteena sen, etteivät kotihoidon käynnit riitä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Asiakaskyselyn mukaan on erittäin tärkeää, että hoitaja pysyisi samana. Kotihoidossa kokeillaan itseohjautuvia tiimejä ja Vuosaaressa on kokeiltu Voima-hankkeessa uudenlaista työvuorosuunnittelua, jonka myötä henkilöstön työtyytyväisyys parani ja asiakaskäyntejä pystyttiin lisäämään.

Palvelujen riittävyys tarpeisiin nähden ei kuitenkaan aina toteudu silloin, kun ikääntyneen kunto heikkenee nopeasti, mahdollisesti dramaattisestikin. SAS-prosessi, jolloin harkitaan ympärivuorokautista hoitoa, kestää muutaman kuukauden. Palveluasumis- tai laitospaikan saamisessa on haasteita. Paikkaa ei saa aina tarpeen vaatiessa tai sitä joudutaan jonottamaan liian pitkään, ikääntyneen vointi huomioiden.