Suunnitelmassa on paljon todella hyviä asioita ja hienoa, että epäkohtiin puututaan. Haluan kuitenkin kommentoida: ”Helsingistä puuttuu perustasolla toimiva lasten ja nuorten mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö.” Lievien ja keskivaikeiden häiriöiden arviointi ja hoito kuitenkin osin toteutuu. Erillistä yksikköä tälle ei ole, mutta etenkin arviointia tapahtuu useammassa yksikössä. Koulu- ja opiskeluhuollonpsykologit nimenomaan tekevät tällä hetkellä arvioita, joista asiakkaat lähetetään esimerkiksi TAK-polille (taas) uuteen arvioon. Virallinen perustasolla toimiva _hoitava_ taho puuttuu. Tällaisen yksikön perustaminen olisi todella hienoa. Kuitenkin, myös kouluissa toimivat psykologit voisivat hyvin tehdä myös perustason hoitotyötä kouluissa, lähellä asiakkaiden arkea. Itse asiassa, koulupsykologit tekevätkin nimenomaan tätä hoitotyötä tällä hetkellä todella paljon, minkä resursseiltaan pystyvät, vaikka työnkuvan on tarkoitus painottua nykyisen oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaan ennaltaehkäisevään ja yhteisölliseen työhön.
Riittävän hoitotyön mahdollistuminen kouluissa kuitenkin edellyttäisi:
a) mahdollisuutta tiiviiseen lääkäriyhteistyöhön
b) koulupsykologiresurssien lisäämistä reilusti (mikä onkin suunnitteilla) 1000 opiskelijaa/psykologi ei anna mahdollisuuksia pitkäjänteiseen hoitotyöhön.
c) ehdottomasti mahdollisuutta psykiatrin konsultaatioihin tarvittaessa
d) Potilastyöhön soveltuvien vastaanottohuoneiden riittävyyttä kouluilla (tällä hetkellä ei toteudu kaikissa oppilaitoksissa)
d) ja näiden edellytysten täyttyessä hoitotyön kirjaamista koulupsykologien työnkuvaan.
Suunnitelmassa on paljon todella hyviä asioita ja hienoa, että epäkohtiin puututaan. Haluan kuitenkin kommentoida: ”Helsingistä puuttuu perustasolla toimiva lasten ja nuorten mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö.” Lievien ja keskivaikeiden häiriöiden arviointi ja hoito kuitenkin osin toteutuu. Erillistä yksikköä tälle ei ole, mutta etenkin arviointia tapahtuu useammassa yksikössä. Koulu- ja opiskeluhuollonpsykologit nimenomaan tekevät tällä hetkellä arvioita, joista asiakkaat lähetetään esimerkiksi TAK-polille (taas) uuteen arvioon. Virallinen perustasolla toimiva _hoitava_ taho puuttuu. Tällaisen yksikön perustaminen olisi todella hienoa. Kuitenkin, myös kouluissa toimivat psykologit voisivat hyvin tehdä myös perustason hoitotyötä kouluissa, lähellä asiakkaiden arkea. Itse asiassa, koulupsykologit tekevätkin nimenomaan tätä hoitotyötä tällä hetkellä todella paljon, minkä resursseiltaan pystyvät, vaikka työnkuvan on tarkoitus painottua nykyisen oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaan ennaltaehkäisevään ja yhteisölliseen työhön.
Riittävän hoitotyön mahdollistuminen kouluissa kuitenkin edellyttäisi:
a) mahdollisuutta tiiviiseen lääkäriyhteistyöhön
b) koulupsykologiresurssien lisäämistä reilusti (mikä onkin suunnitteilla) 1000 opiskelijaa/psykologi ei anna mahdollisuuksia pitkäjänteiseen hoitotyöhön.
c) ehdottomasti mahdollisuutta psykiatrin konsultaatioihin tarvittaessa
d) Potilastyöhön soveltuvien vastaanottohuoneiden riittävyyttä kouluilla (tällä hetkellä ei toteudu kaikissa oppilaitoksissa)
d) ja näiden edellytysten täyttyessä hoitotyön kirjaamista koulupsykologien työnkuvaan.
Keskustelu psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamisesta lisäksi kouluihin hieman hämmentää: Mitä työnkuvaa he tulevat tekemään, mihin osaamista koulujen nykyisillä työntekijöille ei jo olisi resurssien salliessa? Mielenterveys- ja päihdetyötä on nykyisellään ymmärtääkseni hyvin vähän sairaanhoitajien koulutuksessa (vähimmillään 5op: http://tamkjournal.tamk.fi/mielenterveys-ja-paihdetyon-opintojen-maara-ja-sisalto-sairaanhoitajien-koulutuksessa-suomessa/).