Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon laadunvalvonta

Arvioinnin tavoite

Arvioinnin pääkysymys oli, onko kaupungin järjestämän vanhusten pitkäaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen ja laitoshoidon laadunvalvonta riittävällä tasolla. Kaupungin omalta ja ostetulta palvelutuotannolta edellytetään samaa laatutasoa. Kaupungin oman palvelutoiminnan laadunvalvontaa tarkasteltiin arvioimalla, onko kaupunki laatinut vanhuspalvelulain mukaisen suunnitelman ikääntyneen väestön tukemiseksi, onko omavalvontasuunnitelmia laadittu ja tehdäänkö omiin yksiköihin valvontakäyntejä. Ostettujen palvelujen laadunvalvontaa tarkasteltiin arvioimalla sopimuksen mukaisen palvelun laadun seurantaa ja sitä, onko tilaajalla ollut mahdollisuus puuttua mahdollisiin epäkohtiin. Arviointiin saatiin myös vanhusneuvoston näkemys aiheesta.

Johtopäätökset

Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon laadunvalvontaa voidaan pitää tyydyttävänä omassa tuotannossa ja riittävänä ostopalveluissa. Ostopalvelujen laadunvalvonta on ollut suunnitelmallisempaa, järjestelmällisempää ja tiiviimpää kuin oman palvelutuotannon. Kaupunki on laatinut Stadin ikäohjelman eli suunnitelman ikääntyneiden palveluista, mutta ikäohjelmaan ei ole liitetty palvelujen riittävyyden ja laadun arviointia.  Sosiaali- ja terveystoimiala arvioi ja seuraa asiakkaiden kuntoisuutta (RAI), terveydenhuollon vaaratapahtumia (HaiPro) ja sosiaalipalvelujen laatupoikkeamia (SPro). Omaa tuotantoa valvotaan normaalina esihenkilötyönä. Omavalvontasuunnitelmien laajamittaista itsearvioinnin hyödyntämistä on vasta opeteltu toimintayksiköissä. Työtä koordinoi kuusi henkilöä oman työnsä ohessa, mikä koetaan riittämättömänä. Sekä omiin että yksityisiin yksiköihin tehdään auditointeja sekä valvonta- ja tarkastuskäyntejä. Lisäksi ostopalvelutuottajien kanssa käydään läpi palvelukuvausta sekä järjestetään yhteistyökokouksia ja vuosikokouksia. Ostopalvelujen laatupuutteisiin voidaan reagoida huomautuksilla, taloudellisilla sanktioilla tai siten, että asiakkaita ei ohjata näihin yksiköihin. Jälkimmäistä keinoa on ollut tarve käyttää vähäisessä määrin. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla epäkohdat liittyvät usein henkilöstövajaukseen.