Asunnottomuuden vähentäminen

Arvioinnin tavoite

Arvioinnin pääkysymyksenä oli, onko asunnot­tomuutta vähennetty valtakunnallisten pitkäai­kaisasunnottomuusohjelmien ja kaupungin stra­tegiaohjelman mukaisesti. Arvioinnissa selvitettiin minkälaisin keinoin asunnottomuutta on pyritty vähentä­mään ja minkälaisia tuloksia on saavutettu. Lisäk­si selvitettiin, ovatko kaupungin eri toimialat laatineet strategiaohjelman mukaisen yhteisen suunnitelman asunnottomuuden vähentämiseksi, onko psykiatria- ja päihdepalve­luissa vahvistettu asumiskuntoutus­ohjelma, onko pitkäaikaisasunnottomuuden vä­hentämisohjelmaa jatkettu ja onko nuorten asunnottomuuden ehkäisyyn kiinnitetty erityistä huomiota.

Johtopäätökset

Asunnottomuusohjelmia on toteutettu laajasti ja pitkäaikaisasunnottomuutta on saatu vähennettyä, mutta asunnottomuus kokonaisuutena on kasvanut ja muuttanut muotoaan. Kasvu on aiheutunut pääasiassa nuorten ja maahanmuuttajien osuuk­sien kasvusta asunnottomissa. Kaksi kolmasosaa asunnottomuudesta aiheutuu tilapäises­ti tuttavien tai sukulaisten luona asuvista ja on niin sanottua piiloasunnottomuutta. Asumisneuvontatoiminnalla on ollut merkittävä häätöjä vähentävä vaikutus. Asumisneuvonnan asiakasmäärät ovat olleet kasvussa Helsingin kasvavan asukasmäärän vuoksi. Vaikka asumisen kaavoitustilanne on ollut viime vuosina hyvällä tasolla, ei valmistuneiden asunto­jen osalta ole päästy tavoitteisiin. Tontinluovutuksen yhteydessä on pyritty huomioimaan nuorille suunnatun asuntotuotan­non turvaaminen. Strategiaohjelman mukaista suunnitelmaa asunnottomuuden vähentämiseksi kaupungin eri toimialojen yhteistyönä ei ole laadittu eikä asumiskuntoutusohjelmaa psykiatria- ja päihdepalveluissa ole vahvistettu.